Tallia rakentaessa mietin mitä kaikkia rotuja haluaisinkaan talliini kerätä. Kaikkia harvinaisia mahdollisia tietenkin; painttia, morgania, miniatyyrejä, appaloosaa jne. Nyttemmin on kuitenkin saanut huomata, että muutaman hevosen tuotuani oli kuitenkin pakko todeta, ettei tämä ehkä olekkaan "se mun juttu". En tarkoita virtuaalihevostelua, vaan sitä, ettei ehkä kaikki haaveilemani rodut sittenkään natsaa yhteen omien kiinnostuksen kohteiden mukaan. Jotkut rodut iskevät heti ensisilmäyksellä ja ne tuntuvat "omilta", mutta jotkut rodut eivät vain kolahtaneet omalle kohdalle vielä neljännenkään yrityksen jälkeen. Jossakin vaiheessa on sitten pakko todeta, että ei maailmasta hevosrodut lopu ja työntää kaakkeroiset kaapin alle piiloon, kun ei niitä kuitenkaan kehtaa vielä tappaakkaan neljän vuoden iässä. :/Hyvänä esimerkkinä paint, siinä vasta nätti ja hyvä yleishevonen lajiin kuin lajiin, mutta ei, ei vain jaksa kiinnostaa rotu ollenkaan. Muitakin kasvattajia löytyisi ja kuvatkaan eivät olisi ongelma, mutta silti ei. Tämän on huomannut varsinkin tallin hevoslistaa muokkailessa, kun hevoset on lajiteltu roduittain. Rodut jotka kiinnostavat/ovat mahdollisia kasvatusrotuja ovat saaneet kaikki oman sivunsa ja sitten löytyy vielä oma lokero "muille roduille", minne tungetaan kaikki ne ei-jaksa-kiinnostaa-rodun edustajat, joita ei kuitenkaan jaksa/raaski tappaa. Löytyy sieltä sitten muutama yksittäinen ihastuskin, joskaan niidenkään rotu ei kiinnosta kasvatukseen asti kuitenkaan, mutta yksilöinä varsin mukavia käyttöheppoja. Ne kaivetaan sitten tarvittaessa sieltä ylös jos sattuu mukava morsian/sulhanen tulemaan vastaan tai jos ihan kilpailemaan innostuisi. Nyt lähiaikoina sinne on kyllä uhkaavasti alkanut kertyä aina vain lisää ja lisää hevosia. Pitäisi lienee rajoittaa tuota hevosten ostelua/tuomista.
Joillekkin roduille on sitten käynyt aivan päinvastoin, esimerkkinä criollo. Rotu on alkanut kiinnostamaan aivan kamalasti, vaikkein koko rodusta ennen tiennyt hölkäsenpöläystäkään. Kaikkea outoa kuitenkin sattuu elämässä ja flickriä selatessa vastaan tuli muutama kivan näköinen lännenratsu ja pitihän sitä selvää ottaa, että mikäs heppa se näin kivan näköinen on(Nyt on pakko tunnustaa, että jumaloin vantteria ja kyömypäisiä hevosia) Mitä nopeasti googlen avulla nettiäö selaamalla selvitin, en löytänyt kuin Ionicin yksipolvisen orin Cristobal Ionin. Mitä ihastuttavin orii kuitenkin ja edustaa kaikkea mitä criollon pitääkin aina kyömyprofiilista komeaan väriin. Jahka saisin jostakin 1-polvisen tamman käsiini tai kasvatettua pikaisesti, pitäisi ehdottomasti mennä vierailulla käymään ennen kuin kuoppaan ehtii. Nyt tallista löytyy yhteensä yhdeksän criolloa, 5 tammaa ja 4 oria. Eihän tälläisellä hevosmäärällä pitkälle kasvatuksen ja jalostuksen kannalta pötkitä, mutta alku sekin on ja ainahan jostakin on aloitettava. Kuvat eivät ainakaan olngelmaksi yllä, kiitos siitä flickrin, mutta rakennekuvista ei juurikaan voida haaveilla. Nykyisilläkin hevosilla kuvissa saattaa näkyä vain hieman turpaa ja korvanpäitä kamalan pölypilven takaa, mutta ei haittaa! Minulle pelkkien pienten pääkuvien tai muiden suttujen käyttäminen ei ole ongelma, kunhan hevosesta jotain erottaa ja vielä mieluusti saisi värikin näkyä.
Näihin uusiin "rotukokeluihin" kuuluu myös esimerkiksi mangalarga. Tijuanasissa vierailtuani innostuinkin itselleni muutaman yksilön tuomaan kuvat löydettyäni - flickristä, misäs muualaltakaan - ja oikein mukavalta rodulta vaikuttaa. Pitää vielä hieman vain tarkemmin perehtyä rotuun, mutta eiköhän muutama rodun edustaja kuitenkin talliin pääse asustamaan, vaikkei ei aivan kasvatusroduksi yltäisikään.
Kommentit