Vaikka olisi ihanaa(kuvitelmissani) omistaa Ionicin tai Tijuanasin kaltainen suurtalli, pakko sanoa ettei taitaisi se silti minulta ihan luonnistua. En ikinä voisi yöuniani menettämättä astuttaa täysin kilpailematonta/tekstitöntä hevosta, en ikinä, mikä kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulisi suurtallilla edes jossain vaiheessa vastaan. Ei minua kuitenkaan häiritse ostaa hevosta kisaamattomista/tekstittömistä vanhemmista, kunhan muuten kaikki näyttäisi hyvältä, kumma juttu taas.
Vielä kummemmaksi menee, kun tälläisen ajatusmaailman aivoihinsa juntannut ihmiseapina yrittää kuitenkin jotain samantapaista rakentaa, pikkuhiljaa edeten.. Hevosia kyllä tuodaan minkä jaksetaan niistä harvinaisemmistakin virtuaalimaailman roduista, mutta siihen se näköjään tuppaa tyssäämään. Ensinhän kaiketi kannattaisi tuoda satamiljoonaa EVM-ponia rodusta (oletaan, ettei rodun edustajia URL löydy paria kappaletta enempää) ja tehtailla näille jälkeläisiä. Itse en vielä jalostuksesta ymmärä hölkäsen pöläystäkään, mutta eipä haittaa. Kokeilemalla oppii ja niin edelleen. Pienet virheetkään eivät tälläisissä kasvatuskokeiluissa haittaisi(kutsuisin näitä kasvatuskokeiluiksi, kasvatushan vielä melko vieras asia ja jalostuksesta ei samassa lauseessa voida edes tämän kanssa puhua), kun ei kukaan varmaan tallia ikinä tule näkemäänkään, kun en kehtaa sitä täältä nukkekodistani ulos takapihan hiekkalaatikolle toisten lasten nähtäväksi viedä. Ehkä harrastankin erakkona näitä harvinasempia hevosia, kisaan ja teetän jälkeläisiä ja kun vihdoin olen jotain asiasta oppinut edes kantapään kautta ja saanut toivottavasti langan päästä kiinni, ehkä siinä sivussa myös saanut kasvatustoiminnankin alkuun, kehtaisin tuoda luomukseni päivänvaloon.
Kommentit